Virtaa Pielisjoesta

Kartta: Pielisjoki. Kuvassa Kuurnan voimalaitos
© Pohjois-Karjalan museo/ Karjalan Maan valokuvakokoelma

Suomen neljänneksi suurin järvi, Pielinen, laskee 70 kilometriä pitkän Pielisjoen kautta Joensuun eteläpuolella sijaitsevaan Pyhäselkään. Pielisjoen muokkaus teollisuuden tarpeisiin alkoi 1700-luvun loppupuolella, kun pappismies Jaakko Stenius vanhempi perkautti Utran kosken. 1800- ja 1900-luvuilla puuteollisuutta syntyi ja sammui joen rannoilla ja kanavointitöitä riitti runsaskoskisessa joessa. Pielisjoen viimeinen valjastusaalto oli 1950–1970 -luvuilla, kun jokea varustettiin nippu-uiton ja teollisuuden tarpeisiin suurin uittosuluin, avokanavin ja voimalaitoksin.

Kaltimon voimalaitos

Kaltimon voimalaitos rakennettiin Kaukas Oy:n Lappeenrannan tehtaan tarpeisiin. Rakentaminen aloitettiin toukokuussa 1956.  Voimalaitoksen koneasema tehtiin kahta koneistoa varten, joista ensimmäinen kytkettiin valtakunnan verkkoon syyskuussa ja toinen joulukuussa 1958. Punatiilisen funkkistyylisen rakennuksen suunnittelivat helsinkiläiset arkkitehdit Erik Kråkström ja Ahti Korhonen. Nykyisin laitoksen omistaa UPM Kymmene oyj Energia ja laitos jauhaa energiaa 135 gigawattia vuodessa.

Voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin uiton tarpeisiin uusi, 1700 metriä pitkä, kanava, jonka pudotuskorkeus on 9 metriä. Valmistuessaan uittosulku oli Suomen suurin. Voimalaitoksen takia Pielisjoen vedenpinta nousi ja Kaltimon jokivarren tienoot muuttuivat reippaasti. Nesterinsaaren kanava jäi joen itäiseen haaraan rakennetun massiivinen maapadon ja patoaltaan alle. Kaltimon vanha kanava ja Häihän kanava jäivät myös altaaseen ja menettivät merkityksensä.  Kaltimon pahvitehdas räjäytettiin nousevan veden tieltä, ja Pielisjoen yli johtava maantiesilta oli rakennettava uudestaan. 

Kaltimo © Pohjois-Karjalan museo

 

 

Kuurnan voimalaitos

Kuurnan Voima Oy:n perustettiin syksyllä 1958. Voimalaitoksen rakentamisen aloittamista viivästyttivät vaikeudet padotusaltaiden maahankinnoissa. Lisäksi ajankuvaan kuului ydinenergiaan liittyviä suunnitelmia, ja vesivoiman rakentaminen oli hienoisessa vastatuulessa. Toisaalta voimalaitoshanketta puolustettiin aluepoliittisilla näkökohdilla. Itä-Suomi oli tuolloin synkkää työttömyysaluetta. Voimalatyömaa pääsi vauhtiin vuonna 1967. Valtaosa rakentajista oli Pielisjoen rantakunnista ja työluvan sai 1 325 työntekijää. Voimalaitoksen rakentamiseen kytkettiin myös mittavia väylien muutostöitä joella. Vaalea, yksikertainen voimalaitosrakennus siltoineen ja kanavineen valmistui vuonna 1971. Valtaosin Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n omistaman Kuurnan vuosituotto on 115 gigawattia.

Kaltimon voimalaitoksen rakentaminen
© Pohjois-Karjalan museo / Esko Eskelinen

Ennen niin vuolas Pielisjoki virtaa nykyään verkkaisesti. Vedenkorkeus, penkereet ja koko jokimaisema ovat muuttuneet ensimmäisestä koskien perkauksista. Vaikka voimalaitokset patoaltaineen ovat muokanneet maisemaa ihmisten tarpeita varten, ovat ne näyttäviä teollisuushistoriakohteita.

Iiris Heino, amanuenssi
Pohjois-Karjalan museo

Pohjois-Karjalan museon näyttelyssä Ei vettä rantaa rakkaampaa navigoidaan pitkin oman maakunnan vesistöjä.

Bongaa teollisuuden ja tekniikan kulttuuriympäristöjä

Elämme teollisuuden ja tekniikan monin tavoin määrittämässä ympäristössä. Aamulla sähkö valaisee kotimme ja sen avulla valmistamme aamupalamme. Päivällä joukkoliikenne ja muut kulkuneuvot kuljettavat meidät paikasta toiseen. Hoidamme monet työmme mobiilein välinein eli kännyköin ja kannettavin tietokonein. Kuljemme ympäristöissä, mitkä rakentuvat ja joita hallitaan erilaisen tekniikan keinoin. Illalla rentoudumme vaikkapa soutulaitteessa kuntoillen tai televisiota katsellen.  Monet arkemme asiat kuten vaatteet, astiat ja lelut syntyvät teollisuuden tuottamina.

Rautatieasemien historian ja nykypäivän luontevasti yhdistäviä
ympäristöjä on helppo bongata matkan varrella.
Kuva: Päivi Maaranen 2012.

Elomme ja arkemme on siis tekniikan määrittelemää. Monet elinympäristömme ovat puolestaan syntyneet teollisuuden vuoksi. On siis luonnollista, että Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teemana on teollisuuden ja tekniikan perintö. Myös Museoviraston Kulttuuriympäristön suojelun Facebook-sivuston kesäsarja "Bongaa kulttuuriympäristöä" keskittyy kesällä 2015 teollisuuden ja tekniikan kulttuuriympäristöihin.

"Bongaa kulttuuriympäristöä" esittelee monenlaisia teollisuuden ja tekniikan synnyttämiä tai luonnehtimia ympäristöjä. Kohteet on valittu niin, että ne edustavat erilaista kulttuuriperintöä eri puolilta Suomea. Osa kohteista on muuttunut jo arkeologiseksi kulttuuriperinnöksi, mutta monet ovat vielä käytössä ja elinympäristöinämme. Osa kohteista on sellaisia, että niihin voi tutustua paikan päällä, mutta osaan ei valitettavasti pääse vierailemaan. Julkaisujen ja verkon aineistojen avulla niistäkin voi saada hyvän käsityksen. Joistakin kohteista on tallentunut myös aineistoa mm. muistelmien ja vanhojen valokuvien muodossa. Monissa paikoissa on museo tai näyttely, jossa kerrotaan paikan historiasta.

Vaajakosken teollisuusympäristö voimalaitoksineen on
hyvä bongauskohde; se esiteltiin Bongaa kulttuuriympäristöä
-sarjassa jo vuonna 2013. Kuva: Päivi Maaranen 2012.

Bongaa kulttuuriympäristöä -sarjassa ehditään käsittelemään vain muutamia maamme kohteista. Sen vuoksi sarjaan liittyy myös mahdollisuus esitellä itse merkittävinä, kiinnostavina, innostavina tai muuten läheisinä pitämiään teollisuuden ja tekniikan ympäristöjä. Nämä esittelyt voi sujauttaa Kulttuuriympäristön suojelun Facebook-sivun Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumasivulle. Samalla on mukana jäsentämässä yhteistä käsitystämme siitä, mitä teollisuuden ja tekniikan kulttuuriperintö on.  Kaikkien ajatukset ja mielipiteet ovat asiassa yhtä tärkeitä ja tervetulleita!

Päivi Maaranen
Museovirasto