24.4.2014

Seurantalot avaavat ovensa syyskuussa

Monelle suomalaiselle seurantalot ovat tuttuja paikkoja: niissä joogataan, opetellaan askelia tanssikursseilla, käydään teatterissa tai ihan vain kahvittelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Niitä voi vapaasti myös vuokrata juhlia ja muita tilaisuuksia varten. Näitä taloja on Suomessa reilut pari tuhatta – selvästi enemmän kuin kirkkoja!

Etenkin pienemmillä paikkakunnilla talojen merkitys korostuu, mutta myös kaupungeissa on tarvetta yhteisille, ei-kaupallisille kokoontumistiloille. Esimerkiksi Helsingin Töölössä sijaitsevaa Hietalahden paviljonkia kunnostetaan parhaillaan kansalaisjärjestöjen käyttöön.

Vaikka seurantalot ovat määritelmän mukaan kaikille avoimia, voivat ne toisinaan olla samalla paikkakunnallakin asuville vieraita. Tuolla se nököttää, mutta miksi se on siinä ja ketkä siellä käyvät? Vajaakäyttöistä seurantaloa uhkaa myös rapistuminen. Mitä enemmän seurantalot houkuttelevat kävijöitä, sitä kirkkaammalta niiden tulevaisuus näyttää, ja sitä enemmän ne voivat antaa myös paikallisyhteisölle.

Ilmajoen työväentalon juhlasali odottaa vieraita. Kuva: Toive Tynjälä.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien yhteydessä syyskuussa vietetään myös Seurantalopäivää. Se tarjoaa kaikille seurantalotoimijoille mahdollisuuden avata talojen ovet ja kutsua tutut ja tuntemattomat kuulemaan, millaista toimintaa seurantaloilla on, ja miten siihen voi osallistua. 

Seurantalot ottavat varaslähtöjä kulttuuriympäristöpäiviin jo toukokuussa, kun Ilmajoen työväenyhdistys juhlistaa vappua 1.5. avoimien ovien merkeissä ja Töölö ry kutsuu talkoolaisia töihin ja tansseihin Hietsun paviljongille 10.5.

Tutustu Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumiin. Hietsun paviljonki on myös facebookissa.

9.4.2014

Perinteistä kylätutkimusta uusin tavoin


Kansatieteellinen tutkimus ja perinteenkeruu tuovat useimmille mieleen muistikirja kädessä kulkeneet harmaapartaiset herrasmiehet, jotka havainnoivat kansallispukuihin sonnustautuneiden maalaisten elämää. Sellaista kansatieteellinen tutkimus saattoi olla vuosikymmeniä sitten.

Kaupungistuvassa Suomessa kansatieteilijöiden katseet ja kiinnostuksen kohteet suuntautuivat vähitellen maaseudusta kaupunkiin ja nykyajan ilmiöiden tutkimukseen. Ennen niin tavalliset maaseudun kylätutkimukset ovat tänä päivänä äärimmäisen harvinaisia. Vantaan kaupunginmuseon Helsingin pitäjän kirkonkylää tutkiva hanke on siksi aivan erityinen.

Kirkonkylän raitti kesäisenä päivänä 2013. Kuva Riina Koivisto/
Vantaan kaupunginmuseo.

Erityislaatuinen on myös tutkimuskohteena oleva Kirkonkylä. Se on maalaismaisen ilmeen säilyttänyt kylä keskellä suurkaupungin sykettä. Keskiajalla perustettu kylä on strategisen sijaintinsa takia ollut vuosisatojen ajan laajan alueen keskus. Rautatien rakentamisen myötä Helsingin pitäjän keskus siirtyi vähitellen Tikkurilan suunnalle ja Kirkonkylä jäi syrjäseuduksi. Rakennuspaine on ollut voimakasta kylän ympärillä ja Tuusulantie, lentokenttä sekä Kehä III ovat lohkoneet palasia kylästä. Pitäjän vanhan keskuksen ydinalue on kuitenkin säilynyt suurten valtateiden kainalossa.

Kylää ei tietenkään voi tutkia ilman sen asukkaiden suostumusta ja yhteistyöhalua. Kirkonkyläläiset ovat avanneet ovensa tutkijoille ihailtavan avoimesti. Kyläläisiä on haastateltu ja vanhoja valokuvia on taltioitu. Kyläläisiä on haluttu osallistaa tutkimuksen tekoon mahdollisimman paljon. Koko työtä ohjaa kyläläisistä koostuva toimikunta, jonka mielipiteitä ja ehdotuksia on kuunneltu. Kyläläiset ovat itse halunneet, että tutkimuksessa nostetaan esiin historiantutkimuksen usein unohtamat naiset ja lapset sekä arkielämä.

Kirkkomaan aidalla kuvattiin syksyllä 2013 lastenkirjaa.
Kuva Riina Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.

Kylän asukkaat, koululaiset ja harrastusryhmät ovat osallistuneet tutkimuksen tekoon monin eri tavoin. Koululaisille on kerrottu projektista, Kyrkoby skolan oppilaat ovat tehneet pienoismalleja kylän taloista ja Helsinge skolan lukion oppilaat ovat tutustuneet kylään kasvikartoittajina. Kylästä tehtävän lastenkirjan kuvaukset toteutettiin tiiviissä yhteistyössä kyläläisten kanssa. Yhteistyötä tehdään partiolaisten kanssa ja Marttojen avulla kerätään talteen kylän vanhoja ruokareseptejä.

Helsingin pitäjän kirkonkylä vuonna 1915. Kuva B. Enroth.

Nykytutkijoilla on käytettävissään harvinaisen hyvä vertailuaineisto kylän kehityksestä. Kirkonkylä on ollut säännöllisesti arvovaltaisten tutkijoiden mielenkiinnon kohteena. Gabriel Nikander on tutkinut kylän taloja 1900-luvun alussa, Ilmar Talven johdolla kylä oli perinteisen kylätutkimuksen kohteena 1950-luvun lopulla. 1970-luvulla Bo Lönnqvist suoritti kylässä perinteenkeruuta.

Projektiin liittyy myös kylän mailla tehdyt arkeologiset kaivaukset. Vuoden 2014 lopussa päättyvän projektin lopputyönä syntyy kaksikielinen historiateos, lastenkirja ja verkkonäyttely. Kirkonkylän tutkimuksen etenemistä voi seurata projektin facebook-sivuilta osoitteesta www.facebook.com/Kirkonkyla.

FM Riina Koivisto, Vantaa-Seura/Kirkonkylä-projekti. Kirjoitus on aiemmin julkaistu Vantaan kaupunginmuseon Muistaakseni-blogissa.

Kirkonkylä-projektia ja se tuloksia esitellään perjantaina 11.4. Heurekassa järjestettävässä seminaarissa Pintaa syvemmältä – tutkimustuloksia historiallisesta Kirkonkylästä. Seminaari on osa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaa. Lisätietoja seminaarista.

4.4.2014

Suomi kulttuuriympäristöasioiden edelläkävijäksi

Suomen hallitus hyväksyi maaliskuussa Suomen ensimmäisen valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian. Lukuisien eri tahojen yhteistyönä laadittu, eri aloja poikkileikkaava strategia on liki ainutlaatuinen Euroopan ja jopa koko maailman mittakaavassa.

Kulttuuriympäristöstrategiassa huomioidaan kulttuuriympäristöön ja sen tulevaisuuteen vaikuttavat keskeiset haasteet, kuten väestö- ja elinkeinorakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos. Kulttuuriympäristöä tarkastellaan myös resurssina, jonka taloudelliset ja hyvinvointia edistävät mahdollisuudet on ymmärrettävä entistä paremmin.

Kulttuurimaisemat ovat merkittävä osa kulttuuriympäristöä. 

Strategian tavoitteena on lisätä ymmärrystä kulttuuriympäristön tuomia mahdollisuuksia kohtaan sekä edistää kulttuuriympäristön hyvää hoitoa osana kestävää kehitystä. Toimenpiteitä kohdistetaan esimerkiksi kulttuuriympäristön käyttöä ja hoitoa koskevien uusien ratkaisujen kehittämiseen, kulttuuriympäristön lukutaidon syventämiseen, eri toimijoiden työnjaon selkeyttämiseen ja kansalaisten, asiantuntijoiden, päättäjien ja elinkeinoelämän keskinäisen vuoropuhelun lisäämiseen sekä tarpeellisen tiedon saatavuuden parantamiseen. Strategia nostaa esiin erityisesti Suomessa hyvin yleisen, nuoren, 1900-luvun puolivälin jälkeen syntyneen kulttuuriympäristön arvostuksen ja siihen liittyvän osaamisen.

Myös rakennusperintö tarvitsee suunnitelmallista ja kestävän
kehityksen mukaista hoitoa. 

Strategia viedään käytäntöön vuoden 2014 aikana laadittavalla toimeenpanosuunnitelmalla, jossa yhdessä eri sidosryhmien kanssa konkretisoidaan toimenpiteiden toteutustavat, vastuutahot, aikataulut ja niiden seuranta.

Tutustu kulttuuriympäristöstrategiaan: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/43197

Erityisasiantuntija Satu Airas, ympäristöministeriö
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...