Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu etsii uusia käyttötarkoituksia rakennuksille

Bändikämppä autokaupassa, mediapaja meijerissä vai skeittirata vanhassa tehtaassa? Mikä rakennus ansaitsee uuden elämän? Euroopan rakennusperintöpäivät käynnistää lapsille ja nuorille Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun, joka kannustaa keksimään uusia käyttötarkoituksia unohdetuille rakennuksille.

Eläköön rakennus! 

Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun voi osallistua ideoimalla uusi käyttötarkoitus esimerkiksi tyhjillään, vajaakäytössä tai purku-uhan alla olevalle rakennukselle tai rakennelmalle. Osallistua voivat vähintään kahden hengen ryhmät, joiden jäsenet ovat syntyneet vuonna 1995 tai sen jälkeen.

Ryhmä voi muodostua esimerkiksi harrastus- tai kaveriporukasta, koululuokasta tai opiskelijaryhmästä. Kilpailun voittajana palkitaan yksi ryhmä 500 eurolla. Kaikki osallistujat saavat kunniakirjan. Kilpailuun voi osallistua 15. marraskuuta asti. Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu on osa Euroopan rakennusperintöpäivien ohjelmaa.

Vuoden 2013 teemana on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Suomessa on paljon erilaisia rakennuksia, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Teeman kautta halutaan tuoda esiin vanhojen rakennusten, rakennuskokonaisuuksien ja rakennelmien uusiokäyttöä.

Tapahtumaviikonloppu syyskuussa 

Yhdistykset, museot, koulut ja muut kiinnostuneet tahot ovat tervetulleita järjestämään rakennusperintöpäivien tapahtumia. Vuositeeman mukaisesti avointen ovien päiviä tai tutustumiskäyntejä toivotaan erityisesti kohteisiin, joiden käyttötarkoitus on muuttunut. Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8. syyskuuta, mutta ohjelmaa voi järjestää myös muuna ajankohtana.

Euroopan rakennusperintöpäiviä koordinoivat Suomessa ympäristöministeriö, Museovirasto, Opetushallitus, Suomen Kotiseutuliitto ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.
www.rakennusperinto.fi/erp

FAKTA: Euroopan rakennusperintöpäivät 
• Tavoitteena on lisätä paikallisen rakennetun kulttuuriympäristön tuntemusta ja arvostusta osana eurooppalaista kulttuuriperintöä sekä kannustaa kansalaisia osallistumaan rakennusperintömme vaalimiseen ja suojeluun.
• Päiviä vietetään Euroopan neuvoston ja Euroopan komission aloitteesta. Joka syksy 50 maassa noin 20 miljoonaa ihmistä osallistuu rakennusperintöpäivien tapahtumiin.
• Suomessa rakennusperintöpäiviä koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.
• Rakennusperintöpäivien vuoden 2013 teema on ELÄKÖÖN RAKENNUS! Tapahtumien pääviikonloppu on 6.-8.9.2013.

Lisätietoja 
Hanna Hämäläinen, ympäristöministeriö, puh. 0400 143 956, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry, puh. 040 128 0818, etunimi.sukunimi@kulttuuriperintokasvatus.fi (Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu)

Huittisten paloasemasta koti ja galleria

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

 

aseMatar Karru ja hullun torni

Kannattaa varoa mistä haaveilee, siitä voi tulla totta. Loppuvuonna 2002 kyselin muun keskustelun sivulauseessa Huittisten kaupunginjohtajalta: ”Mitä sinä sanoisit, jos minä sanoisin, että haluaisin ostaa kaupungilta vanhan paloaseman?”

Huittisten vuonna 1933 valmistuneessa paloasemassa
yhdistyvät klassismin ja funktionalismin piirteet.

Keväällä 2003 kauppa oli selvä, Huittisten vanha paloasema oli minun. Kiirastorstaina kaadoin ensimmäisiä väliseiniä paloaseman autotallitilasta. aseMaksi ristimäni rakennuksen yläkertaan rakennettuun asuntoon muutin heinäkuussa 2003. Autotallitilaan tehdyssä galleriaK:ssa avattiin ensimmäinen nykytaidenäyttely joulukuussa 2003.

Remontin tein yhdessä taiteilijatoverini Hannu Aaltosen kanssa. Rakennustyötunteja kertyi yhteensä 1703. Alakerran remonttia varten galleriaK:n takana oleva Katugalleria Huittinen -yhdistys sai EU-avustusta Joutsenten reitti -toimintaryhmän puollolla. Rakennuksen rappaukseen sain avustusta Länsi-Suomen ympäristökeskukselta.

aseMan kirjaston on 16-metrisessä tornissa.
Irtotikkailla haetaan kirjoja ylähyllyiltä.
Seinässä kiinni olevilla tikkailla noustaan
tornin katolla olevan luukun kautta "terassille".

Miksikö tahdoin paloaseman? Olin joskus lukenut jostain toimittaja Esa Keron ajatuksen siitä, että jokainen hullu tarvitsee oman tornin. Siksi.

aseMan tornilla on korkeutta melkein 16 metriä. Minä tein tornista kirjastoni. Hyllyjä on nyt neljän metrin korkeuteen. Ylähyllyn kirjoja kapuan hakemaan tikkaita pitkin, nyt käytössä ovat toiset, korkeammat, ja jatkettavat tikkaat.

Kim Simonssonin näyttely oli galleriaKssa helmikuussa 2007.

Alakerran galleriatilassa näyttelyitä pidettiin kevääseen 2008 asti. galleriaK:ssa esittäytyi suomalaisen taiteen kärkinimiä.

Galleria-aikana näyttelykäytössä olivat myös muut alakerran tilat. Kirsi Kaulanen esimerkiksi taituroi torniin Sammaksen ja Anne Koskinen sijoitti videoteoksensa talllitilan reilun metrin syvyiseen ja viitisen metriä pitkään rasvamonttuun.

aseMan ateljeessa luonnos Minna Karrun Apuraha-näyttelyksi.

Pöydällä Anneli Sipiläisen Auringonvaloa-teos,
lattialla siemeniä ja sipuleita aseMan puutarhasta.

Nyt galleriatila toimii omana ateljeenani ja esittämöK:na, jossa on mahdollista järjestää pienimuotoisia kulttuuritapahtumia.

Värillinen välitila vie yleisestä tilasta yksityiseen.

aseMan yksiö.

Yläkerran asuntoon, isoon yksiöön, mennään oranssiksi värjätyn portaikon kautta.

Toimittaja Jukka Yli-Lassila kirjoitti (Helsingin Sanomat 25.2.2005) matkasta alhaalta ylös: ”Persoonallisia piirteitä huomaa noustuaan oranssiksi maalattua kierreportaikkoa aseman yläkertaan.

Karrun kotina toimii valkoisuuttaan loistava avovintti, jonka sivuilta löytyy vaaleanvihreillä ja keltaisilla laatoilla omakätisesti kaakeloitu vessa, punainen vaatehuone sekä häränsilmäikkunaan päättyvä kappelimainen nukkumatila.

Kontrasti ikkunoista avautuvaan pikkukaupunkimaisemaan ei ole niin jyrkkä kuin voisi kuvitella. Kotoisuutta luovat muun muassa sijoilleen jätetyt palokuntalaisten varustekaapit ja pieni puulämmitteinen kamiina.

Minimalistiset huonekalut eivät ole viileää designtavaraa. Esimerkiksi valkoiset puupenkit ja suuri pöytä ovat itse rakennettuja.

"Vanhoista kirjahyllyistä ja lastulevystä", Karru lausahtaa.”

"Kuutiollinen" taidetta.

Toimittaja Anna Aromaa kiinnitti huomiota yksiöni toiseen päähän (Glorian Koti, syyskuu 2004).  ”Karrun henkilökohtainen galleria, jonka ainoa kaluste taulujen lisäksi on valkoisen levyn taakse piilotettu piano. Taiteilija Karru on todellinen minimalisti, joka saa jatkuvasti vastata yhteen kysymykseen: ’Milloin hankit kotiisi lisää huonekaluja ja mattoja?
Vastaus kuuluu: ’En koskaan’. Karru unelmoi jo pikkutyttönä valkoisesta kuutiosta, johon voisi sijoittaa taidetta. Paloaseman muuttaminen sellaiseksi on todellinen yhden nainen missio.”

Häränsilmäikkuna ja selkeyttä

 

aseMa eli Huittisten vanha paloasema rakennettiin paloasemaksi vuonna 1933.

Häränsilmäikkuna ja pilasterit ovat aseMan klassismia.

V. E. Toivolan suunnittelema rakennus on vuosien aikana säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Siinä on nähtävissä sekä 1930-luvun selkeälinjaista funkkista että 1920-luvun klassismia nurkkapilastereineen ja häränsilmäikkunoineen. ”Huittislaisia on onniteltava tämän uuden ja kauniin paloaseman johdosta” kirjoitti Satakunnan Kansa 2.11.1933.

Palokunta toimi asemarakennuksessa vuoteen 1990. sen jälkeen rakennus oli joitakin aikoja teknisen toimen varasto. Viimeksi rakennuksessa toimi kaupungin vetämä nuorten työpaja.

Valkoinen aseMa ja punainen WPK:n talo muodostavat Lauttakylän sillan tienoon ytimen.

aseMa on osa Lauttakylän sillan tienoota, joka seutukaavassa todetaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi alueeksi. aseMan naapurissa olevan WPK:n talon ravintoloitsijapariskunta Nikko remontoi ravintolaksi ja maalaispuodiksi vuonna 2008. Myös lähistön asuintaloja on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Kaupan yhteydessä alueen asemakaava muutettiin niin, että aseMasta tuli kaavalla suojeltu rakennus.

Teksti: asematar Minna Karru
Kuvat: Minna Karru & GalleriaK:n arkisto

Lisätietoa

aseMasta
galleriaK:n näyttelyistä
aseMatar Karrusta



Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

Koulusta Uudenkaupungin Kirjastotaloksi

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!

Uudenkaupungin Kirjastotalo on yksi maan vanhimpia toimivia kirjastorakennuksia. Talo rakennettiin alun perin kouluksi.

Vuonna 1852 kaupunginvanhimmat päättivät myydä Alisen pitkän kadun ja Koulukadun kulmassa sijainneen entisen koulutalon ja rakennuttaa uuden ala-alkeiskoulun ns. Mandellöfin tontille Vasaborgin kortteliin. Tämä rakennuksen vanhin osa, Alisenkadun puoleinen siipi valmistui vuonna 1854 ja vihittiin juhlallisesti tarkoitukseensa 28.8.1854. Talo tuli maksamaan 1860 hopearuplaa. Koko uusi koulutalo käsitti salin ja kaksi kamaria, joihin koulun kaksi luokkaa sijoittuivat.

Uudenkaupungin yhteislyseo.
Kuva: Augusta Olsson. Uudenkaupungin museon kokoelmat.

J.A. Lopmeri muistelee vuonna 1945

"Kun minä tulin kouluun, se oli kuin me silloiset koululaiset itsekin, vain lyhyt tynkä torin nurkassa. Opettajat tulivat sisään suoraan torin puolelta paraatikäytävästä ja oppilaat pihan puolelta sitä vastapäätä. Tässä käytävässä myös odoteltiin kirjojen lainausta, sillä kaupungin lainakirjasto oli sijoitettu kouluun (1875-1902), ja eräs opettaja oli sen hoitajana. Mutta koulu kasvoi ja tarvitsi entistä enemmän tilaa. Paraatikäytävä sai antaa lisän voimistelusalille ja kirjasto siirtyä pois koulun suojista. Ei tämäkään riittänyt ajan oloon, ja koulua alettiin kasvattaa toisesta päästä. Pariin otteeseen sille rakennettiin lisäluokkia ja niiden jatkoksi juhlasali eteläpäähän."

Kirjasto Alisenkadun ja Rauhankadun kulmassa.
Kuva: Tiina Viik, Uudenkaupungin kirjasto.

Armollista päätöstä odottaissa

Koulutaloa laajennettiin vuosina 1887-1901. Koulun vuosikertomuksessa 1895-1896 laajennustöitä kuvataan näin: "Armollista päätöstä (1895) odottaissa oli kapteeni Rob. Hartman suosiollisesti valmistanut piirustukset lisärakennusta varten ja sisustusmuutoksiin vanhassa koulutalossa. Rakennuspaikan tasoituspuuhiin oli rahatoimikamari ryhtynyt. Heti mainitun (senaatin) päätöksen tänne saavuttua alkoi kuumeentapainen kiire, työ ja toimi koulutalon saattamista varten ulkoa ja sisältä siihen kuntoon, että se syyslukukauden alkaissa voisi ottaa vastaan uudet asukkaansa."

Kolmas kerta toden sanoo

Kolmannen kerran taloa laajennettiin vuonna 1901. Tällöin talo sai nykyisen muotonsa. Kapteeni R. Hartman laati kolme eri asemapiirrosehdotusta, joista yhdessä lisärakennus oli ehdotettu yhdistettäväksi olemassaolevaan koulutaloon. Tämä ehdotus valittiin.

Ilmakuva kirjastosta.
Kuva: Pirkko Kähärä. Kuvan omistaja: Uudenkaupungin kirjasto.

Arkkitehti v.Zansen Raumalta laati piirustukset. Piirustuksille ei saatu vahvistusta, vaan uuden ja vanhan rakennuksen välille oli rakennettava 18 tuumaa paksu palomuuri. Tämä muuri on nykyisen kirjaston lainauspöydän vieressä.

Keväällä 1901 aloitettiin kivijalan teko. Rakennusurakasta vastasi rakennusmestari D. A. Lönnroth. Uudisrakennuksessa oli kaksi isohkoa luokkahuonetta, näiden sivuilla käytävä ja poikittain rakennuksen päädyssä iso, yli 6 m korkea juhlasali, jossa on nykyisin lastenosasto.

Syystunnelmaa kirjaston sisäpihalla.
Kuva: Tiina Viik, Uudenkaupungin kirjasto.

Kirjasto muutti taloon vuonna 1957, jolloin rakennus sai Kirjastotalon nimen. Kirjasto toimi talossa ensin yhdessä kansalaisopiston kanssa. Sittemmin opistotoiminta siirtyi Viikaisten koululle ja vuonna 1982 talo peruskorjattiin kokonaan kirjaston käyttöön.

Tiina Viik
Uudenkaupungin kirjastotoimen johtaja

Lisätietoja

Uudenkaupungin pääkirjasto (Vaski kirjastot)
Uudenkaupungin puutalokorttelit (Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY)
Yleistä Uudenkaupungin historiasta (Uusikaupunki)

Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 21.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!

LOGOMO - konepajasta kulttuuritilaksi

Eläköön rakennus! juttusarjassa esitellään kohteita, joissa käyttötarkoitus on muuttunut. Sarjaan voi edelleen ilmiantaa rakennuksia tai rakennelmia!



VR:n Turun konepajan ensimmäinen osa, korjausverstas, valmistui vuonna 1876. Sen suunnitteli rautatieinsinööri Hugo Neuman. Tämä osa on jäänyt myöhempien vaiheiden sisälle. Konepaja on kasvanut nykyiseen kokoonsa vähitellen, noin kymmenen vuoden välein tehtyjen laajennusten myötä.

Rakennuskokonaisuus radan puolelta.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo

Vanhin näkyvä osa, kertaustyyliä edustava punatiilinen rakennus, valmistui arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan vuonna 1899. Basilikamaisessa korjaushallissa on näyttävät, teräksiset kattotuolirakenteet.

Konepajan vanhimman osan teräksiset kattorakenteet.
Kuva: Museovirasto/Seija Linnanmäki

Konepajakokonaisuus muodostui pitkään useista eri rakennuksista, jotka yhdisti toisiinsa vuonna 1971 rakennettu uusi korjaus- ja vaunuhalli. Viimeisin laajennusvaihe valmistui vuonna 1979. Konepajatoiminta eli vetureiden ja vaunujen korjaaminen rakennuksessa loppui vuonna 2002.

Konepajan korjaushalli ennen sen muuttamista LOGOMO-saliksi.
Kuva: Hartela/Rami-Matti Lahtinen

     LOGOMO-sali valmiina klassisen musiikin konserttiin.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo   

Hartela Oy osti Konepajan Palmberg TKU Oy:ltä vuonna 2009. Heikki Hartela toimi aktiivisena konepajan muutoksentekijänä. Hän ryhtyi suunnittelemaan yhdessä arkkitehti Pekka Vapaavuoren kanssa sopivaa uutta käyttötarkoitusta ja kohteen kunnostamista. Muutossuunnitelmia ja muutoksia on tehty hyvässä yhteistyössä museoväen kanssa.

Rakennus muutettiin vuoden 2010 aikana kulttuuritilaksi ja se sai nimen Logomo. Rakennukseen valmistui Turun kulttuuripääkaupunkivuodeksi näyttelytilat sekä konsertti- ja teatteritila. Rakennuksen suurin tila, vuonna 1971 valmistunut korjaushalli, on muutettu vuoden 2011 jälkeen konserttisaliksi eli Logomo-saliksi, jonka tilajako on muunneltavissa. Tässä yhteydessä julkisivuun tehtiin korotus, joka istuu rakennukseen hyvin. Sisätiloissa on säilytetty rakennuksen konepajamainen ominaisluonne, johon kuuluvat seinien säilyttäminen tiili- ja betonipintaisina sekä tekniikan ja kattokonstruktioiden näkyminen.

Vuonna 1971 rakennetun korjaushallin eteläpää, josta on tuleva Logomo-salin aulatilaa.
Kuva: Hartela/Rami-Matti Lahtinen

Logomo-salin aula korjaushallin muutoksen jälkeen.
Kuva: Hartela/Joni Rantasalo

Logomon kokonaisuus, 24 000 neliötä, valmistuu vaiheittain. Nyt käytössä on Logomo-sali, viisi erilaista muunneltavaa tilaa, jotka palvelevat erilaisia tapahtumia, taiteilijatiloja sekä ravintola Logomo Kitchen. Keväällä 2013 valmistuu noin 5 000 neliötä työtiloja luovan alan yrityksille.

Konepajan vuonna 1992 rakennettuun siipeen valmistuu vuoden 2013 aikana työtiloja luovan alan yrityksille.
Kuva: Turun museokeskus/Sanna Kupila

 

Vuoden 1922 rakennusosa sisältä.
Kuva Turun museokeskus/Sanna Kupila

Koko talon remontti valmistuu vuonna 2014, jolloin valmistuu lisää työtiloja yrityksille sekä taitelijatyötiloja. Logomo on luovan talouden, taiteen ja kulttuuriin keskus. Rakennus onkin saanut suuren suosion monikäyttöisyytensä vuoksi.

Sanna Kupila
Kirjoittaja on Teollisuusperintöseuran hallituksen jäsen ja työskentelee tutkijana Turun museokeskuksessa

Lisätietoja:

LOGOMO (Logomo)



Seuraava Eläköön rakennus! kohde esitellään ensi viikon tiistaina 14.5.2013.

Lue myös lisää  vuositeemasta Eläköön rakennus! ja tule mukaan järjestämään ohjelmaa rakennusperintöpäiville!