Werstaan kesäseminaari Työläisurheilusta työpaikkaliikuntaan

Tampereella sijaitseva työväenmuseo Werstas järjestää 27.-28.8. kiinnostavan seminaarin Työläisurheilusta työpaikkaliikuntaan. Aihe sivuaa hyvin rakennusperintöpäivien vuoden teemaa:

 Urheilu ja liikunta koskettavat useimpien elämää tavalla tai toisella. Osallistumme seurojen liikuntatarjontaan tai treenaamme yksilöllisesti. Joillekin työpaikkaliikunta saattaa olla tärkeä osa kunnon ylläpitoa mutta myös henkisen virkistäytymisen ja yhteisöllisyyden muoto. Toisaalta työttömyys ja työn teettämisen uudet muodot johtavat siihen, että yhteiskunta jakaantuu tässäkin kohden niihin, joille työnantaja tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ja niihin, jotka jäävät ulkopuolelle. 

Katso lisätietoja seminaarista täältä.

Europa Nostran ja EU:n Grand Prix -palkinnot jaettu

Lissabonissa julkistettiin viikonloppuna Europa Nostra -pääpalkintojen saajat sekä yleisöäänestyksen voittaja. Kuusi Grand Prix -palkinnon ja 10 000 euron palkintosumman saanutta hanketta valittiin aiemmin keväällä julkistettujen 28 hankkeen joukosta.

Suomen kanssa samassa kategoriassa ehdolla ollut Norsk kulturarv -säätiön nuorisohanke vei yhden pääpalkinnoista. Hankkeessa yli 22 500 lasta ja nuorta on kunnostanut 1 128 kulttuuriperintökohdetta ja jakanut niistä tietoa sadoille tuhansille norjalaisille. Omistautuneesta toiminnasta palkittiin romanialainen opettaja Paraschiva Kovacs, joka on omistautunut yli 40 vuoden ajan paikallisen kulttuuriperinnön vaalimiseen ja onnistunut vaikuttamaan paikallisten asukkaiden asenteisiin.

Konservointihankkeista palkittiin Ateenassa sijaitsevan arkkitehtuurikoulun Averof-rakennus, masuuni Saguntossa Valenciassa sekä Poundstock Gildhouse -kansanarkkitehtuurikohde Budessa Cornwallissa. Tutkimushankkeista Grand Prixin sai tutkimus Roomassa sijaitsevasta keisari Augustuksen kunniaksi rakennetusta  Ara Pacis (rauhan alttari) -muistomerkistä. 

Yleisö äänesti parhaaksi hankkeeksi Pamplonan linnoituksen restaurointihankkeen Espanjan Navarrassa.

Suomen hanke jäi siis tällä kertaa ilman pääpalkintoja.

Kilpailu järjestetään jälleen ensi vuonna - oletko mukana hankkeessa, joka ansaitsisi euroopanlaajuista huomiota? Lue ohjeet osallistumiseen täältä. Lisätietoja palkituista hankkeista ja palkintotilaisuudesta Suomen Kotiseutuliiton tiedotteesta. 

Tilaa vuoden 2012 julkaisu ennakkoon

Elokuun puolivälissä ilmestyvä Euroopan rakennusperintöpäivien julkaisu käsittelee monipuolisesti erilaisia liikuntaympäristöjä eri näkökulmista. Yksi niistä on luonnollisesti arkkitehtuuri.

Helsingin Olympialaisista tulee kesällä kuluneeksi 60 vuotta, minkä kunniaksi yksi kirjan luvuista on omistettu olympiarakentamiselle. Kisat ja niihin liittyvä rakentaminen muuttivat Helsinkiä varsin paljon. Erikoistutkija Hilkka Högström kertoo, kuinka Olympialaisten myötä suomalaiset tutustutettiin moniin uusiin ja outoihin lajeihin ja suorituspaikkoihin.

Rakennusten suunnittelussa hyödynnettiin kuitenkin perisuomalaista metsäistä ja kallioista maisemaa, johon rakennukset sovitettiin. Högström kertoo kisapaikkojen arkkitehtuurin olleen osa visuaalista mielikuvakampanjaa, jolla Suomea tehtiin maailmalle tutuksi. Olympiarakentamisen tavoite oli tyylikkyyden lisäksi kuitenkin tiukasti käytännöllisyydessä ja toimivuudessa. Rakennukset oli myös suunniteltu jäämään kisojen jälkeen kaupunkilaisten käyttöön.

Laakson ratsastusstadion, kuten muutkin Olympiarakennukset, saivat
aikanaan osakseen myös kritiikkiä. Kuva Sanna Käyhkö.

Hieman pienemmän piirin käyttämiä liikuntapaikkoja ovat hyppyrimäet, joista kirjassa kertoo professori Jouko Vahtola. Aluksi mäet olivat pieniä, puisia ja ne rakennettiin luonnonmäkiin. Ne jäivät lähes täysin puiden siimekseen.

Hyppyrimäkien koon kasvaessa niiden ulkonäkö alkoi herättää arvostelua. Toivoa asetettiin ehkä hieman yllättäen betonimäkiin, joita alettiin rakentaa 1960-luvulla mm. Kouvolaan (1961), Jyväskylään (1964) ja Hämeenlinnaan (1968) - Hämeenlinnan hyppyrimäen nykykuulemisia voi muuten lukea Pelastetaan hyppyrimäki! -blogista.

Tyypillistä suurelle osalle liikuntapaikkoja on se, että kenttien, ratojen ja muiden suorituspaikkojen tulee tarkkaan noudattaa kansainvälisiä lajimääräyksiä. Lisäksi tarvitaan vielä vähintään katsomot, pukuhuoneet ja huoltotilat. Liikuntapaikat eivät silti ole toistensa kopioita, vaan niissä voi kokea oman, erityisen tunnelman.

Entinen pikajuoksija Manuela Bosco kertoo kirjassa urheilu-uransa mieleenpainuvimmasta liikuntaympäristöstä, Mikkelin urheilukentän alueesta. Siellä tärkeintä on luonnon läheisyyden tuntu. "Se on luonut ja luo ainutlaatuisen rauhan urheilukentälle, joka ikään kuin uinuu vihreässä kehdossa", Bosco kirjoittaa.

Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki puolestaan muistelee Helsingin Kalliossa sijaitsevaa Brahen kenttää ja sen urbaanimpaa vihreyttä: "Bragulle tuli yksi Helsingin ensimmäisistä tekonurmista 1990-luvun taitteessa. Poljimme sinne lähes joka päivä kotoa pelaamaan jalkapalloa, tennistä, koripalloa ja skeittaamaan."

Tiivistä tunnelmaa Olympiastadionilla. Kuva Hilkka Högström.

Tilaa kirja ennakkoon

Kirjaa kannattaa tilata hyvissä ajoin jo nyt. Kirja on tarkoitettu kaikille teemasta kiinnostuneille (museoille, opettajille, kirjastoille, yhdistyksille…) ja erityisesti rakennusperintöpäivien tapahtumanjärjestäjille.

Lähetä sähköpostia osoitteeseen erp(at)kotiseutuliitto.fi ja ilmoita tilausmäärä, toimitusosoite ja tapahtuma, mikäli se on jo tiedossa. Kirja on ilmainen ja kokonaan kaksikielinen.